Peli on avattu - mutta miksi?

Se on nyt tässä - blogi, jota olen miettinyt kaikessa hiljaisuudessa jo pitkään. Mutta miksi juuri nyt? Tai miksi ylipäätään? Maailmahan on jo täynnä epämääräistä mölyä ja mielipiteitä, kyllästymiseen ja ahdistumiseen saakka. Tämän toteamiseen ei tarvita kuin muutama sekunti - sen verran kestää minkä tahansa sosiaalisen median mobiilisovelluksen avaaminen ja kas, täysilaidallinen näkemyksiä syöksyy silmille. Mihin siis tarvitaan "yet another blog"? Minäpä yritän perustella - niin teille kuin itsellenikin.

Korvissani kaikuvat jonkun viisaan sanat (mukaellen): "Jokaisella on mielipide ja p...sereikä, kumpikaan ei kiinnosta minua". Minun tulisi nyt löytää perustelut sille, miksi mielipiteeni ja näkemykseni ovat olevinaan niin arvokkaita tai omaperäisiä, että niille pitäisi varata oma tila bittiavaruudesta ja joidenkin vielä uhrata kallista aikaansa niiden tutkimiseen. Tässäpä muutama pointti:

• Maailma on siis täynnä joutavaa jorinaa, vihapuhetta ja huonosti argumentoituja näkemyksiä/mielipiteitä. Tähän voi reagoida ainakin kolmella tavalla: 

1. Ei reagoi lainkaan, kieltää koko moskan olemassaolon, keskittyy vaikkapa hyvään kirjallisuuteen tai luonnosta nauttimiseen.
2. Provosoituu ja liittyy kuoroon mukaan mölyämään ja ampumaan lonkalta kaikkea liikkuvaa.
3. Yrittää toimia vastavoimana ja täyttää edes pienen nurkan maailmankaikkeudesta tekstillä, joka pyrkii hajottamisen sijaan rakentamaan, perustelee näkemyksensä, perustaa väitteensä tutkittuun tietoon ja pyrkii kunnioittamaan ainakin samoin perustein kirjoittavien näkemyksiä, vaikka ne poikkeaisivatkin omistani.

Kolmas vaihtoehto on se ylevä perustelu, jonka kautta tahtoisin itseni asemoida tähän blogien ja muun sälän minestronekeittoon. Luulenpa, että minun pitää ennen jokaisen uuden kirjoituksen jukaisemista lukea läpi tämä tekstini ja pohtia, pitävätkö lupaukseni edelleen. Jos jään kiinni meuhkaamisesta ja perustelemattomista mielipiteistä, saa heitellä lokaa ja kakkakikkareita.

Koska en oikeasti ole kovin ylevä ja jalo ihminen, vaan toimintaani ohjaavat monet raadollisetkin motiivit, listaan tähän myös sellaisia perusteluita, jotka tosiasiassa vaikuttavat päätökseeni paljon:

• Minusta on hauskaa ja inspiroivaa kirjoittaa, olen niitä ihmisiä, jotka jäsentävät maailmaa parhaiten tekstin välityksellä, uskoisin. Pöytälaatikkoon olisi toki turvallista kirjoittaa - kukaan ei pahoita mieltään tai kuittaile, mutta eipä myöskään anna palautetta tai kommentteja. Kaipaan siis vuorovaikutusta kirjoittamiseeni. Toisin sanoen ja totta puhuen: haluan näkyä ja olla olemassa kirjoittajana - varmasti se ykkösmotiivi todella monelle blogistille,
• Kasvaneen kiinnostukseni kaikenlaiseen tekstin tuottamiseen osoittaa todeksi uusi harrastukseni, luova kirjoittaminen. Olen ollut syksystä 2018 Ahlmanin opiston luovan kirjoittamisen verkkokurssilla ja nyt aloittelen kirjoittamisen perusteiden opintokokonaisuutta Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Ajattelen, että näihin koulutuksiin liittyvä kirjoittaminen (kyllä, mukana on myös asiatekstiin ja tietokirjoittamiseen harjaantumista) kaipaa alustan, jonne voi tarvittaessa tuupata hengentuotteitaan - jos jotakuta sattuisi vaikka kiinnostamaan.
• Olen juuri aloittanut uudessa duunissa Syöpäsäätiön tutkimusjohtajana. Tähän tehtävään oleellisena osana kuuluu syöpätutkimuksen tunnetuksi tekeminen ja osallistuminen viestintään kansalaisten ja sidosryhmien (erityisesti syöpätutkijat, mutta myös päättäjät ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat) suuntaan. Arvaan, että tulen kirjoittelemaan tälle alustalle paljon syöpätutkimuksesta erityisesti ja tutkimuksesta yleisesti. Yhteiskunnan riittävä tuki tutkimukselle ja suhtautuminen tieteelliseen tutkimukseen investointina (eikä kulueränä) ovat varmasti näkökulmiani, samoin tutkimustiedon hyödyntäminen päätöksenteossa.
• Ja nyt lopuksi triggeri, joka sai minut aktivoitumaan (tästä aiheesta tulette näkemään seuraavan kirjoitukseni - stay tuned)